Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne tulee pelkästään roolit, eikä mitään muuta. Olethan kiltti ja pidät tämän vieraskirjan siistinä <3

Esimerkki rooli:

Hahmon nimi

Rooli tähän

"Puhe"
-Puhe

*Miettiminen*

//Muut asiat!

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Shy

15.07.2018 13:56
Alexander ~~

Hymähdin hiljaa kun Cassandra sanoi ettei tiennyt asiaa.
”Eikai tuollasta kuulukkaan tietää” mutisin itsekseni ja katsahdin tytön suuntaan. Hänen ihonsa oli kalpea ja tuuhea tukka kehysti hänen hentoja kasvojaan. Hänen tyylinsä ei ehkä ollut minun makuuni, mutta kai hänestä juttukaverin saisin.
”Niih... Ite en tykkää siitä. Se on liian erilainen ku muilla. Tuun esiin liikaa sen takia” sanoin ja käänsin katseeni tytöstä jälleen taivaalle.
”Mielummin olisin ku sinä, tuollanen tavallinen” sanoin, enkä ajatellut miten töykeältä se kuulosti. Minulta se oli kohteliaisuus, mutta erittäin tönkkö sellainen, kuten aina.
En osannut pitää keskustelua yllä kuten muut ja ilmaisin mielipiteeni turhan suoraan. Se sai minut aina vaikuttamaan töykeältä ja kylmältä, mutta yritin aina hymyillä lauseideni lopussa, jotta asiat eivät ehkä vaikuttaisi niin typerältä.
”Tavallisuus on siis hyvä asia...” yritin korjata lopulta lausettani, mutta en enää kehdannut laskea katsettani tyttöön.

Nimi: Lukutoukka

11.07.2018 16:42
Madelein

Poika ei kertonut nimeäänsä, vaan sanoi wow. Minua nauratti hieman, tosin pidin naamani pokerina. Oliko muka mahtavaa, kun osasin vetää pelkästään piirrustuksia tähän maailmaan?
Hän vielä kysyi, osasinko tehdä mitä vain tuolla samalla taktiikalla.
”Osaan”, sanoin lyhyesti. Piirsin tikku-ukon vihkooni ja vedin sen kämmenelleni. Tikku-ukko alkoi siinä samassa vilkuilla ympärilleensä. Ainiin. Unohdin piirtää sille silmät. Otin kynän ja tökkäsin sillä piirrustuksen päätä kaksi kertaa. Tikku-ukko alkoi heti räpytellä silmiään. Se rentoutui hieman.
*Tee voltti*, käskin sitä mielessäni. Piirrustukseni teki ihmeekseni voltin. Osaanhan minä sitä jotenkuten määräilä, mietin iloisena.

//Tönkkö. Riika?

Nimi: riika

11.07.2018 15:05
Cassandra

Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että hän tiesi asiasta noinkin paljon. Ehkä hänkin oli kiinnostunut aiheesta ja oli ottanut selvää asioista, jopa enemmän kuin itse olin vielä kerennyt. Laskin käteni nurmikolle ja hetken päästä huomasin ottaneeni yhden korren, jota taittelin siististi puhuessani.
"Tuota en tiennytkään aikaisemmin." Nyökkäsin vastaukseksi. Itse periaatteessa tunsin magneettikentän olemassa olon, joten tieto oli enemmänkin kokemuspohjainen. Toki olin siitä jotain kirjoistakin lukenut, mutta se tieto ei ollut uutta minulle. Hetkeksi unohdin, ettei Alexander millään voinut edes tietää tietoni olevan kokemuspohjalta.
"Tekee susta vaan persoollisemman. En usko tavanneeni toista saksasta tullutta. Sinuna pitäisin aksentin." Vastasin nopean hymyn kera.

Aalrik

Käännyin katsomaan tyttöä kun tämä yllättäen istuuntui läheiselle penkille, erittäin tylsistynyt ilme kasvoillani. Toivoin kovasti että tuo olisi ymmärtänyt vihjeen ja painunut sinne mistä tuli, mutta sen sijaan Madelein ottikin esille vihkonsa. Kiva, hän siis aikoi viettää jonkin aikaa juuri tässä aulassa. Päätin sitten, että itse siirtyisin muualle, ehkä pihalle tai jonnekkin, minne vaan missä ei tarvitsisi miettiä muita ihmisiä. Mutta sitten tyttö vetikin vihkostaan vesilasin ja pakko myöntää, olin aika yllättynyt.
"Wow." Totesin, tuijottaen lasia joka sitten lopulta katosikin näkyvistä, tytön kumin toimesta.
"Pakko sanoa, että tuo oli aika siistiä. Pystytkö sä tekemään melkein mitä vain samalla taktiikalla?"

Nimi: Lukutoukka

10.07.2018 14:24
Madelein

Poika kuullosti hieman.....välinpitämättömältä kun sanoi hei, mutta se ei haitannut minua nyt. Halusin vain jutella. Menin pojan lähellä olevaan tuoliin ja istuuduin. Mitä sanoisin? Ei ainakaan mitään noloa kuten ”mä tykkään muumeista”. Hetkellinen hiljaisuus valtasi huoneen. Se oli hieman kiusallista. Lopulta onnistuin sanomaan edes jotain.
”Olen Madelein.......ja sinä olet?” sanoin katsoen poikaa kysyvästi hetken. Käänsin katseeni hänestä pois vihkooni. Avasin sen ja aloin piirtämään vesilasia. Tällä kertaa piirsin myös veden. Olin joskus piirtäny vesilasin, kun minulla oli jano, mutta unohdin piirtää itse veden. Se oli ollut noloa, vaikkei kukaan nähnyt sitä.
Kun sain piirrettyä vesilasin (ja veden sen sisälle), vedin sen pois vihkosta ja join. Irvistin hieman. Lyijyvesi ei ole siitä parhaimmasta päästä. Join sen kuitenkin loppuun. Kumitin lasin pois. Sitten katsoin taas kysyvästi poikaa.

//Riika? Aika tönkkö, sori siitä.

Nimi: Shy

09.07.2018 18:12
Alexander ~~

”Nii, juu.” mutisin hiljaa ja nostin oman katseeni taivaalle.
”Ilmakehäkin on vaan kaasuja ja painovoima on perjaatteessa se mikä pitää kaiken universumissa kasassa... Kiinnostava aihe kyllä.” selitin ajattelemattq asiaa sen kummemmin. Nämä asiat oltiin käyty useaan kertaan koulussa ja joka kurssista olin saanut täydet pisteet... Yllätys yllätys...
”Monet muutkin eläimet käyttää magneettikenttää. Kalat, linnut, ötökät...” kuulostin ihan siltä kuin olisin viisastellut, mutta tieto tuli vain suoraan päästäni ilman sen suurempaa ajattelua. Yritin olla kuulostamatta kylmältä ja töykeältä selittäessäni asioita.
Tyttö esittäytyi lopulta.
*Cassandra... Hm... Ihan kiva nimi* ajattelin itsekseni kääntäen katseeni takaisin tyttöön. Hän kommentoi aksenttiani ja se sai minut punastumaan. Se ei tumman ihoni takia juuri näkynyt ja ennätin vain hieraisemaan niskaani.
”Juuh... Tulin Saksasta aika lyhyellä varotusajalla, ni se vähän jäi” sanoin ja äänestäni saattoi kuulla häpeän. Vihasin aksenttiani, mutta en vain päässyt siitä eroon. Olin opetellut englannin kielen parissa päivässä vain kirjoja lukemalla, mutta en millään löytänyt keinoa päästä eroon pirun aksentistani.

Demiyah **

Poika edessäni vaikutti huolestuneelta ja se sai minut hieman vaivaantuneeksi. Hymyilin tälle kuitenkin vain iloisesti ja pudistin päätäni.
”Kyllä mä pärjään, kohta on ruoka niin syön sitten” sanoin lohduttaen enemmän itseäni kuin poikaa edessäni.
”Mulla ei oo kiire mihinkään, niin tuu vaan perässä. Mun tunnit peruttiin kuitenkin” sanoin nopeasti yrittäen vaihtaa puheenaiheen toiseen. Vihasin sitä että nälkäni piti näkyä. Minusta tuntui että muut pitivät minua heikkona ja mielessäni kävi että olisin vielä pidempään syömättä, jotta voisin näyttää että pystyn parempaan.
Lähdin kulkemaan kirjaston ovea kohti, mutta matkani pysäytti kolahdud.
Hyllyjen välissä taisi kaatua joku, mutta en ollut varma kuka ja missä.
”Haloo, onko kaikki okei siellä?” kysyin epävarmasti ja vilkuilin hyllyjen välejä hieman huolestuneesti.

Nimi: Tiuhtipuhelin

09.07.2018 15:10
Barzillai

Tyttö sulloi kirjansa reppuunsa ja kohensi silmälasejaan. Kuulin tämän myös henkäisevän syvään, jolloin ajattelin heti, että ei ehkä olisi pitänyt häiritä toista. Olisin voinut etsiä asuntolan itsekin, koska nyt toinen joutui minun vuokseni jättämään mielenkiintoisen kirjan kesken.
Tyttö tokaisi naurahtaen, että olin ihan väärässä paikassa. No jaa, suuntavaistoni on aika surkea, joten ehkä sittenkin ihan hyvä, että joku viitsi auttaa.
Kun toinen nousi ylös huomasin, ettei tällä ollut kaikki hyvin. Tyttö itse asiassa ottikin tukea pöydästä, jolloin rypistin otsaani ja katsoin tätä kysyvästi.
Tyttö sanoi että tulisi näyttämään oikean rakennuksen, mutta mietin olisiko se ihan järkevää. Tämä ei näyttänyt niin hyvinvoivalta, enkä halunnut olla vaivaksi. Mutta sitten kuulin toisen mahan kurinan. Tyttö hymyili epämääräisesti, esitteli itsensä Demiyahiksi ja nosti reppunsa olalleen.
"Ehkä sun pitäisi syödä", sanoin irvistäen. "Mä löydän kyllä itsekin."
Unohdin mainita oman nimeni, koska toisen kunto huoletti minua enemmän.

Nimi: riika

09.07.2018 11:43
Cassandra

Pudistelin päätäni ja laskin vihon sekä kynän hetkeksi aikaa maahan. Hymyillin vastaukseksi pojan kysymykseen. Se kelpasi oikein hyvin vastaukseksi, sillä tummahiuksinen jätkä istuuntui viereeni ennen kuin kerkesin vastata.
"En, mutta se olisi kyllä tosi hienoa. Ehkä sitten tämän koulun suoritettua voisi lähteä opiskelemaan ihan kunnolla aiheesta." Totesin, katsoen jälleen ylös päin. Ilma ei tuntunut olevan yhtään sen kummempi kuin eilen, mikä teki tarkkailusta paljon tylsempää.
"Sää on niin päivänselvä asia, mutta sen syyt ovat mielenkiintoisia. Sekä ilmakehä ja magneettikenttä, tuntuu oudolta, että sellaiset asiat ovat oikeasti olemassa." Tiesin, että jälleen kerran höpötin asioista, jotka loppujen lopuksi todennäköisesti kiinnostivat ainoastaan minua itseäni. En kuitenkaan huomannut toisen olevan kamalan tylsistynyt tai halveksuva, vaikka hän silti olikin hieman torjuva jollain tasolla.
"Ketut käyttää magneettikenttää saalistamisessa." Totesin, ikään kuin se olisi selittänyt kaiken mitä olin aiemmin sanonut. Käänsin katseeni uudestaan vihkooni sekä siihen luonnosteltuihin pilviin, jolloin huomasin, että toisen kenkäni nauhat olivat edelleen auki. Jätin niiden solmimisen kuitenkin kesken kun sain tietää toisen nimen.
"Cassandra, hauska tutustua." Hymyilin, nopeasti vilkaisten käsiäni. Jep, kätteleminen piti jättää väliin kun kädet olivat sotkeutuneet lyijyyn sekä hiilikynistä peräisin olevaan hiileen. Se olisi ollut ehkä liian muodollista joka tapauksessa.
"Aksenttisi on aika kiva, et taida olla täältä päin?"

Nimi: Shy

08.07.2018 23:21
Alexander ~~

Kuljin kohti puun alla istuvaa tyttöä, joka pian nosti katseensa minuun. Hetken tuntui että aika pysähtyi kun katseemme kohtasivat, mutta päädyin vain hieraisemaan hieman punoittavia silmiäni.
”Että mikä että?” vastasin tytön höpinöihin vähän turhankin kylmästi.
*Perhana ryhdistäydy* ärähdin itselleni mielessäni ja yritin luoda kasvoilleni jonkin sortin hymyn.
”Haittaako jos istun tähän?” kysyin samalla kun jo istuin alas tytön viereen, joka selitti jotain jostain matalapaineista.
”Meteorologiksiko opiskelet? Tai klimatologi? Voiko täällä edes opiskella sellaseksi...” huokaisin hämmentyneesti. En aiheesta ollut koskaan lukenut, joten en siitä tiennyt mitään, mutta äkkiäkös sitä yhden tai viisi kirjaa selaisi läpi.
”Oon Alexander” esittäydyin sekavasti kaiken tapahtuman keskellä. Miksi edes istuin? Yritin epätoivoisesti myös piilottaa vahvaa saksalaista aksenttiani, mutta se oli hankalampaa kuin mitä olin koskaan osannut olettaa.

Nimi: riika

08.07.2018 22:18
Cassandra

Olin niin keskittynyt vihkooni, että huomasin jonkun lähestyvän minua vasta kun jätkä oli jo puhe etäisyydellä minusta. Käänsin katseeni ylöspäin kohdaten hänen katseensa ja hymyilin.
”Tuulen tulevaa suuntaa ja nopeutta pystyy ennustamaan jopa viikkoa aikaisemmin.” Kerroin pojalle. Mielessäni ei juurikaan käynyt, että ehkä häntä ei kiinnostanut tai että en tuntenut häntä yhtään. olin aika varma, etten ollut koskaan nähnytkään häntä. Nuori mies ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan vaaralliselta näin ensinäkemältä. Ehkä vähän välinpitämättömältä, mutta olin tavannut aikaisemminkin useita ihmisiä, jotka olivat vain ujoja aluksi, vaikuttaen töykeiltä. Joten en antanut sen häiritä yhtään. Jos toista ärsyttää, voisi hän tietenkin poistua paikalta.
”Toki sitä varten pitäisi tietää jotain matalapaineista. Ja siinä vaiheessa minä menen jo sekaisin.” Lisäsin, rapsuttaen päätäni kynän toisella päällä, hymyillen kevyesti. Matalapaineet oli siis vähän, tai no paljon, vaikeampia selvittää, mutta mitä sitten. Ei sen mahdotonta pitäisi olla.

Aalrik

Istuskellessani yksin, tulin tulokseen että tylsyyteen todellakin pystyi kuolemaan. Ainakin siltä pahasti tuntui. Missään välissä en väittäisi, että kaipasin ärsyttävää huonetoveriani, mutta autiolta tuntuva asuntola oli hieman karmiva.
Kuullessani jonkun toisen äänen, käänsin päätäni, ja huomasin tytön ilmestyvän samaan huoneeseen.
”Hei?” Vastasin. Tarkoitukseni ei ollut kuulostaa niin välinpitämättömältä, mutta äänensävy tuli jo ihan luonnostaan. Päästin käteni vapaasti sivuille jotta en näyttäisi niin kovin torjuvalta.

Nimi: menere

08.07.2018 20:02
Gwendolyn

Kävelen kohti kirjastoa, jos löytäisin sieltä aiheen kappaleeseeni. Olen uusi täällä, joten en tunne täältä melkein ketään. Voisi kai etsiä myös ystäviä. Saavun kirjaston suurille oville ja astun sisään. Kirjasto on suurempi kuin kuvittelin. Katselen ympärilleni, täällä on niin paljon kirjoja. En yleensä lue paljoakaan kirjoja, mutta tämä kirjasto. Tuntuu aivan erilaiselta, kun astuin sisään. Lähden kävelemään oikealle. Joku pudottaa kirjansa lattialle, josta kuuluu kova ääni. Käännän katseeni ja kompastun jonkun oppilaan reppuun. Lennähdän vatsalleni.

Nimi: Shy

08.07.2018 16:20
Demiyah **

Laskin kirjan mustaan reppuuni ja suoristin silmälaseja kasvoillani. Vedin syvään henkeä ja laskin musiikkini volyymia puhelimestani.
”Oot ihan väärässä rakennuksessa.” naurahdin tökerösti ja nousin ylös. Koko näkökenttäni pimeni ja jouduin ottaa tukea vieressäni olevasta pöydästä.
Ilman ruokaa koko päivän alkoi selvästi tuntua kropassani, mutta uskottelin itselleni että en vielä tarvinnut ruokaa. Olin selvinnyt pidempiäkin aikoja ilman sitä.
”Voin näyttää sulle oikeen rakennuksen. Se ei oo kaukana.” totesin ja jälleen kerran vedin syvään henkeä. Vatsani kurni äänekkäästi ja yritin jälleen sivuuttaa ajatuksen hymyilemällä epämääräisesti nuorelle miehelle.
”Oon muuten Demiyah, kavereiden kesken vaan Demi” esittäydyin nopeasti ja nostin repun olalleni, jääden odottamaan toisen vastausta.

Nimi: Lukutoukka

08.07.2018 16:15
Madelein

Kävelin yhäkin käytävällä. En tiennyt minne menisin tai mitä tekisin. Huokaisin hieman. Kuinka tylsää. Ehkäpä oleskeluhuoneessa olisi joku, mietin ja aloin kävellä sinne, missä ajattelin lähimmän oleskeluhuoneen olevan. Askeleeni kuuluivat kovaäänisinä käytävällä. Se ääni oli masentava ja muistutti siitä, että olin yksin.
Ikuisuuden kuluttua saavuin oleskeluhuoneen luokse. Hymyilin hieman. Ehkäpä siellä oli joku, jonka kanssa puhua mistä tahansa. Oikeastaan minulle kävisi vaikka siellä olisikin kiusaaja. Halusin vain seuraa. Kun menin oleskeluhuoneeseen, näin pojan. Hän ei ehkä näyttänyt maailman mukavimmalta, mutta halusin juttuseuraa.
”Moi”, sanoin riittävän kovalla äänellä jotta hän kuulisi.

Nimi: Tiuhti

08.07.2018 14:52
Barzillai

Kirjaa lukenut tyttö huomasi lähestymiseni ja loi kasvoilleen aurinkoisen hymyn. Olin kuitenkin näkevinäni pienen ilmeen pilkahduksen, että tuloni häiritsi toisen lukuhetkeä. Ajattelin, että olisiko pitänyt kääntyä pois ja jättää toinen rauhaan, mutta kävelin silti tämän luo. Enhän minä väärinkään tehnyt, jos halusin kysyä neuvoa.
Tyttö otti kuulokkeensa pois ja piti katsekontaktin minussa, kysyen sitten olinko uusi. Jäin seisomaan metrin päähän pöydästä ja purin alahuultani.
"Olen", vastasin lyhyesti. "Etsin mun huonetta."
Jäin odottamaan, jos tyttö neuvoisi suunnan asuntoloille, sillä en halunnut vaivata tätä sen enempää.

Nimi: Menere

08.07.2018 11:17
Gwendolyn

Istun pihalla olevalla penkillä. Minulla on kuulokkeet korvissa ja vihko sylissäni. Yritän kirjoittaa uutta kappaletta, mutta pääni lyö tyhjää. Tarvitsen jonkin idean. Nostan katseeni ylös vihkosta ja lasken kynäni vihkon päälle. Katson taivaalle, näen lintuja ja kirkkaan sinisen taivaan. Kääntäessäni katseeni oikealle, näen koulun, ison rakennuksen. Vasemmalla taas on paljon nurmikkoa ja muita kävelemässä. Ei, en saa noista kappaletta aikaan. Laitan vihkon laukkuuni, kostan sen olalleni ja lähden kävelemään kohti kirjastoa.

Nimi: Lukutoukka

08.07.2018 10:57
Madelein

Lintu lensi ohi kirjastosta. Minne se oikein menee, mietin. Lintu tuntui etsivän jotain. Yhtäkkiä se syöksyi alaspäin kohti lattiaa, ja sain tietää mitä se oli etsinyt.
”Leivänpalanen! Et ole tosissasi....”, sanoin linnulle joka ei kuunnellut. Se vain alkoi syödä sitä. Huokaisin hieman. Pitäisi vielä harjoitella piirrustusten käskemistä.
”Tule tänne”, sanoin sille ja ojensin käteni. Otin toisella kädelläni taskustani kumin. Lintu kohotti katseensa. Se silmäili minua hetken, ennekuin lensi kämmenelleni. Se ei vastustanut kun kumitin sen kokonaan. Jäljelle ei jäänyt mitään. Huokaisin hieman ja aloin kävellä johonkin suuntaan. En ole varma minne mutta jonnekkin.

//tönkkö

Nimi: Shy

07.07.2018 21:44
Demiyah **

Kirja kantoi minut mukanaan tarinaansa. Vatsani huusi nälästä, mutta en aikonut antaa sen häiritä tälläkään kertaa. Olin tottunut siihen että en juurikaan syönyt, mutta joskus se tosiaan saattoi koitua ongelmaksi.
Kuulin kirjaston oven käyvän. Nuori tummahiuksinen poika astui ovista sisään, mutta en häneen juurikaan kiinnittänyt huomiota. Herra pällisteli ovella hetken ja huonoksi onnekseni hän lähti kulkemaan minua kohti. Hymyilin hänelle silti iloisesti, yrittäen tehdä katsekontaktia kuten normaalit ihmiset yleensä kai tekivät. Suoristin hieman päälläni olevaa mustaa hupparia ja laskin kuulokkeen päästäni, jotta kohti kulkeva henkilö voisi sanoillansakkin ottaa minuun kontaktia.
"Uusi täällä?" kysäisin epäilevästi ja nostin vasenta kulmakarvaani. En ollut poikaa koskaan vielä nähyt, joten oletin heti että hän oli yksi uusista oppilaista, joka kouluun oli pakotettu.

Nimi: Tiuhti

07.07.2018 21:12
Barzillai

Katselin koulurakennusta, upeaa kartanoa, ja lähestyin sitä verkkain askelin. Olin lopultakin, parin vuoden jälkeen siitä kun lähdin kotoa, saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja hain kouluun. Oikeastaan tarvitsin vain paikan jossa asua, mutta en katunut päätöstäni vaikka tiesin, että joutuisin sillä hinnalla istumaan oppitunneillakin.
Puristin urheilukassia, jonka sisältö oli aika niukanlainen, vasemmassa kädessäni ja silmäilin ympäristöä. Koulun piha oli avara ja tilava, kauempana näin pari oppilasta, vaikka muuten alue olikin varsin tyhjillään.
Maisemia katsellessani huomasin ehtineeni koulun pääoville. Siirryin sisälle rakennukseen ja jäin taas hetkeksi katselemaan ja ihmettelemään.
Myös sisällä oli hiljaista, enkä ollut yhtään varma mihin minun olisi kuulunut mennä. Lähdin summan mutikassa johonkin suuntaan siinä toivossa, että joku sattuisi osumaan eteeni ja kertoisi missä tuleva asuinsijani sijaitsee.

Päädyin lopulta kirjastoon, hienoon ja aristokraattisella tyylillä sisustettuun halliin. Kirjojen määrä oli valtava ja hyllyt kohosivat korkealle kattoa kohti. Harmi etten ollut niin kiinnostunut lukemisesta, koska paikka oli todellakin kirjoista pitävien paratiisi.
Seuraavaksi silmiini osui ainoa henkilö siellä, tummahiuksinen tyttö, joka näytti uppoutuneen kirjaansa. Kohautin harteitani ja ajattelin kokeilla onneani, jos tämä osaisi auttaa minut oikeaan suuntaan. Lähdin kulkemaan toista kohti, käytävää peittävää kuvioitua mattoa pitkin astellen, ja hyllykköjen tarjontaa tutkien.

Nimi: Lukutoukka

07.07.2018 20:39
Madelein

Katselin avonaista vihkoani. Olin käytävällä, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä voisin piirtää. Hohhoijaa. Kuinka tylsää. Kohotin katseeni pois vihkosta ja katselin ympärileni. Ei ketään kenelle voisi mennä juttelemaan. Huokaisin hieman. Puristin lyijykynää tiukemmin kädessäni ja sain ajatuksen. Ehkäpä jokin piirrustus voisi auttaa.... Katsoin taas vihkoani ja aloin piirtää lintua. Tämän teoksen ei sentään tarvinnut olla kaunis. Piirsin sille lyhyen nokan, isot siivet ja pienen pienet jalat. Väritin sen ja tadaa. Valmista. Lintu ei ehkä ollut maailman kaunein, mutta se teki tehtävänsä. Vedin linnun pois vihkostani ja laitoin sen kämmenelleni. Siinä samassa se alkoi visertää ja katsella ympärilleensä.
”Vie minut jonkun hyvän tyypin luokse”, kuiskasin linnulle. Se katseli minua nappisilmillään ennenkuin lähti lentoon. Se alkoi kiitää kohti kirjastoa. Hihkaisin iloisena ja aloin seurata lintua. Minun oli pakko juosta, jottei lintu katoaisi näköpiiristäni.

//Joku? Aika tönkkö :l

Nimi: Scrooge

07.07.2018 20:11
Lucas

Katsoin edessäni olevaa paljasta sänkyä ja räpyttelin hitaasti silmiäni. Milloin oli huonekaverini muuttanut pois? Miksi hän oli muuttanut pois? Vastausta ensimmäiseen kysymykseen en tiennyt, mutta toiseen minulla oli jo muutama arvaus. Viime kuukausina nukahteluni oli voimistunut jälleen vaihteeksi ja olin säikäyttänyt hänet muutaman kerran vain rojahtamalla maahan. En myöskään koskaan kunnolla ollut läsnä, ja edessäni näin todistuksen tästä. Voiko olla, etten oikeasti ollut huomannut, kun hän oli pakannut tavaroitansa ja lähtenyt? Päätin olla murehtimatta asiasta. Ehkä seuraavan huonekaverin kanssa minulla synkkaisi paremmin. Milloinkohan hän saapuisi? Minulla oli monta kysymystä, johon minulla oli aivan liian vähän vastauksia. Laitoin kuulokkeet korviin ja nousin ylös sängyltäni. Olin jo monta vuotta sitten huomannut rock-musiikin virkistävän minua, joten siitä oli hitaasti kehittynyt pakkomielle. Ulkona oli hyvä sää, joten päätin lähteä kävelylle. Hypnos nousi myös ylös ja katseli minua häntä innokkaasti heiluen. Hymähdin itsekseni ja silitin sen päätä ennen kuin laitoin sen hihnaan. Koira oli aina yhtä pirteä, eikä unettava vaikutukseni tuntunut purevan häneen millään. Senhän takia se oli minulle annettukin. Aluksi oli ollut outoa kulkea palvelukoiran kanssa kaikkialle, mutta nykyään en uskaltanut lähteä ilman sitä minnekään. Olin kerran nukahtanut kesken ruoanlaiton ja olisin aiheuttanut tulipalon, ellei Hypnos olisi herättänyt minua. Olin myös monta kertaa meinannut jäädä auton alle. Värähdin vieläkin muistellessani minua kohti kaahaavaa rekkaa ja muistin terävästi, miltä sen torvi oli kuulostanut. Herätessäni mietteistäni huomasin kävelleeni ulos rakennuksesta ja seisoin ulko-ovien edessä. Räpyttelin silmiäni kirkkaassa auringonvalossa ja mietin, minne lähtisin kävelemään. Mieleni tuntui yllättävän virkeältä, verrattuna ainakin sen normaalitilaan. Hypnos vaikutti kyllästyneen jahkailuuni, joten se lähti vetämään minua eteenpäin. Katselin samalla ympärilleni. Nurmikolla istui tyttö katsellen taivasta. Minäkin kohotin katseeni, mutta en nähnyt taivaalla mitään erikoista. Ehkä hänellä oli jokin kyky, jonka avulla hän näki taivaalla jotain, mitä minä en pystynyt näkemään. Tyttöä kohti käveli poika, jonka olin mielestäni nähnyt aikaisemminkin koululla. Voi myös olla, että olin vahingossa käväissyt hänen unessaan. En voinut kuitenkaan olla varma, sillä harvoin tiesin nukkuessani, näinkö omaa untani vai jonkun toisen.

Nimi: Shy

07.07.2018 15:58
Alexander ~~

Tv ei viihdyttänyut ollenkaan ja hiljaisuus sai minut voimaan pahoin. Nousin ylös oleskeluhuoneen sohvalta ja vilkaisin ulos ikkunasta. Aurinko paistoi lämpimästi ja taivaalla leijui vain muutama pilvenhattara. Huokaisin hiljaa ja laahustin ulos etelä siiven ulko-ovista.
Tutkailin hetken ympärilleni ja katseeseeni osui keltainen reppu. Nuoren oloinen tyttö istui puun alla ja hänen kädessään näytti olevan jonkinsortin kynä. Itse en tiennyt piirtämisestä juuri mitään, eikä se oikeastaan kiinnostanutkaan, mutta tyttö näytti keskittyvän tekemisiisnä. Se sai minut kiinnostumaan, mutta toisaalta muille puhuminen ei kiinnostanut pätkääkään. Kaikesta huolimatta lähdin kulkemaan tytön suuntaan ja toivoin ohimennessä näkeväni mitä hän teki. Ehkä piirsi jotain ja siitä saisin keskustelun aikaiseksi, jotta ei tarvitsisi yksin laahustaa ympäriinsä kuin mikäkin luuseri.

//Demiyah on vapaana jos haluu seuraa :D

Nimi: riika

06.07.2018 12:24
Cassandra



Cassandra istui nurmikolle asuntoloiden lähellä ja laski keltaisen reppunsa alas nojaamaan hänen jalkaansa vasten. Hetken pengottuaan sekalaista reppuaan, tyttö onnistui löytämään useiden tarpeellisten ja tarpeettomien tavaroiden seasta kirkkaan vihreän vihkon sekä punaisen kynän. Hän huokaisi tyytyväisenä ja laski molemmat tavarat maahan hänen eteensä ja sitten katsoi ylöspäin pilviin.
Sääilmiöt oli jotain, mikä on kiinnostanut Cassandraa pienestä pitäen. Vanhoista tavoista on vaikea päästää irti, joten ilmaston tarkkaileminen oli vieläkin tytölle tärkeä rentoutumisen muoto. Mitään hän ei juurikaan osannut ennustaa ja joskus hänestä itsestäkin tuntui, että hän vain teeskenteli tietävänsä asioita. Toki hän oli vasta aloittanut tarkemman tutkimisen. Ei kai kukaan ole mestari heti aloittaessaan, ainakin näin Cass uskoi. Maailmassa kuitenkin oli kaikenmaailman meteorologeja, miksi siis hän ei voisi myös oppia edes jotain aiheesta?
Toki se oli haastavampaa, kun kukaan ei ollut opettamassa, tai edes kuuntelemassa tytön selityksiä aiheesta. Se ei kuitenkaan lannistanut punatukkaista tyttöä. Onneksi oli olemassa vaikka minkälaisia kirjoja, joiden avulla oppiminen oli edes hieman helpompaa.Toistaiseksi Cass kuitenkin tyytyi ottamaan ylös yksinkertaisia muistiinpanoja, tavoitteena löytää asioita, joilla olisi jotain yhteyttä toisiinsa - kuten pilvien väriin ja sateeseen sekä kasvien vireyteen ja ilman lämpötilaan.

Nimi: riika

05.07.2018 23:49
Aalrik

Sanotaanko, että huoneen vaihtaminen ei ollut käynyt mielessäkään, kun kemiat eivät vain sopineet yhteen Aalrikin edellisen huonekaverin kanssa.
Itse hollantilaispoika koki olevansa koko nujakkaan ja kaikkiin muihin tappeluihin täysin syytön. Mitä olivat laittaneet hänet samaan huoneeseen jonku vitun hinttarin kanssa joka puhui liikaa, hengitti liian äänekkäästi, istui kokoajan huoneessa ja häiritsi Aalrikin henkilökohtaista tilaa ja teki ties vaikka mitä, joka aina tavalla tai toisella onnistui saamaan Aalrikin puristamaan nyrkkejään tiukaasti yhteen ja puremaan hammasta. Jätkä oli ihan varmasti penkonut kaikki tavarat jotka eivät kuuluneet hänelle ollenkaan, siitä Aalrik oli lähestulkoon täysin varma. Jotain kameraa tuo oli suunnitellut laittavansa juuri tämän takia, mutta sitten tuli korkeamman tahon päätös - huoneita vaihdetaan.
Aalrik oli ehtinyt jo kovasti haaveilla ihanasta, uudesta, rauhallisesta elämästä, johon ei tosiaankaan kuulunut ärsyttävät huonetoverit. Saisi nukkua niin myöhään kuin halusi, ilman että heräsi ärsyttäviin ääniin kun toinen lähti tunneille. Saisi vetää röökiä ihan rauhassa ilman tunnetta, että joku kusipää tuijottaa ja hiljaisesti tuomitsee vierestä. Joten tottakai opettajien päätös tuntui epäreilulta. Aalrik ei kuitenkaan asialle mitään voinut.
Siispä ruskea tukkainen poika seurasi ohjaajaansa hänen uutta huonettaan kohti. Kaikkialla tuntui olevan hiljaista, joku yksittäinen henkilö katsoi televisiota itsekseen, joten Aalrik inhosi rakennusta välittömästi.
"Jospä tää eri rakennus vähän rauhottas sua." Mies tokaisi Aalrikille, joka vain pyöräytti silmiään. Rakennushan se olikin joka aiheutti kaikki ongelmat. Koulun aikuiset ihmiset tuntuivat kyllä olevan pirun viisasta sakkia…
Pojalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin heittää laukkunsa uudelle sängylleen vaalea hiuksisen miehen vahtiessaan häntä. Toki Aalrik tiedosti, että voisi olla paljon pahemmassakin paikassa kuin tämä koulu, mutta paikka ei vielä ollut onnistunut vakuuttamaan häntä. Kaikkein mieluiten hän olisi ottanut oman, yksityisen huoneen itselleen. Mutta tottakai se ajatus oli mahdoton. Ainakaan pojan ei tarvinnut enään kärsiä vanhan huonetoverinsa seurasta. Huone oli tyhjä tälläkin hetkellä - jos siis Aalrikilla kävi hyvä tuuri, uusi huonetoveri pysyttelisi muualla niin paljon kuin vain voisi.

//Todennäköisesti pompin vähän näiden ensimmäinen/kolmaspersoonan välillä kunnes löytyy se itelle sopiva:D

Nimi: Shy

05.07.2018 22:00
Demiyah **

Istuin kirjastossa, joka oli hiljennyt oppilaiden lähdettyä tunneille. Mustista nappikuulokkeistani pauhasi REOL ja sen saattoi helposti kuulla läpi. Tuntini oltiin peruttu, joten päädyin vain odottamaan seuraavaa. En viihtynyt tunneilla muutenkaan, joten oli ihan mukavaa viettää hiljaista aikaa kirjastossa, lukien.
Kirja oli nimeltään Stoner, mitä siis luin. Kirja oli kauniisti kirjoitettu ja se kertoi nuoresta pojasta, joka hylkää elämänsä maalla, jotta voi muuttaa muualle ja avioitua. Kirjassa tosiaan oli sielua ja se saattoi ylettää jopa parhaille paikoille omalla pienellä kirja listallani. Kukapa sitä tiesi, olin vasta aloittanut lukemisen. Ehkä kirja pääsisi listalla korkeammalle kuin muut kirjat, jotka olin sinne laittanut…

Alexander ~~

Heräilin huoneestani, harvinaisen tyytyväisenä, koska vanha huonetoverini oli lähtenyt pois koulusta muutama viikko sitten. Valmistunut tai jotain sellaista… Nousin ylös, putsasin tupakantumpit roskikseen ja huokaisin syvään. Minulla oli pakollisina aineina matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta ongelmana oli se, että mikään ei ollut minulle haaste. Se ärsytti suunnattomasti ja vei tietysti kaiken motivaation kouluun siinä samalla. Puin löysät farkut jalkaani ja vedin punamustan flanellin päälleni. Avasin huoneeni ikkunan, jotta se pääsisi tuulettumaan ja lähdin huoneesta hiljaiselle käytävälle.
Kuljin hiljaa hyräillen alakertaan ja istuin etelä siiven oleskeluhuoneeseen katsomaan telkkaria. Ostos-tv tai jotain, mikä ei voinut kiinnostaa ketään, mutta television ääni tappoi kuolettavan hiljaisuuden, joka huoneen nurkissa piileskeli.

©2018 Edge Of Tomorrow - suntuubi.com